Taru Anttila voitti vaikeudet ja loi menestyvän hoivapalveluyrityksen

Taru Anttila oli vähän alle kolmekymppinen perustaessaan hoivapalveluyrityksensä vuonna 2004. Jo muutaman vuoden kuluttua hänet valittiin Porin Vuoden yrittäjäksi. Yrityksen alkumatkan voisi kuvitella olleen mutkaton, mutta sitä se ei ollut. Anttila kertoo avoimesti paitsi omasta kasvustaan yrittäjänä, myös yritystoiminnassa eteen tulleista vastoinkäymisistä. Hän on selvinnyt jopa oikeusprosessista. 

Hoivapalveluyritys Dementiahoitokoti Dagmaaria Oy:n toimitusjohtaja Anttila kuvaa itseään tavalliseksi maalaistytöksi, joka varttui suuressa perheessä. Ylimääräistä rahaa ei ollut. Vanhemmat toistelivat, että kaikki työ on arvokasta ja töitä on tehtävä. Äiti ja isä eivät painostaneet opintoihin, mutta Taru Anttilaa kiinnosti sosiaaliala. 

Laadukkaat hoivapalvelut lähellä sydäntä

Korkeakoulusta valmistuttuaan ja hoiva-alaa nähtyään Anttilalla oli pöytälaatikossa valmiina suunnitelma, josta hän ei hiiskunut vielä kenellekään. Hän perustaisi yrityksen, joka tarjoaisi hoivapalvelua erityisesti muistisairaille. 

Yrityksestä haaveileva nuori, rahaton Anttila asteli pankkiin yritysneuvonnan avulla tehdyn liiketoimintasuunnitelman kanssa ja sai lainan. Dementiahoitokoti Dagmaarian tarina voisi alkaa, mutta eteen nousi kuitenkin uusi este. Osakeyhtiömuotoinen yritys oli hoivapalvelualalla vielä kummajainen ja se joutui taistelemaan oikeudestaan toimia. Asia ratkaistiin oikeusteitse Anttilan yrityksen eduksi. 

Yritystoiminta laajeni vuonna 2009, kun Porin suomalainen palvelukoti siirtyi yhdistykseltä Anttilan omistukseen. Dementiahoitokoti Dagmaariassa ja Porin suomalaisessa palvelukodissa on nyt yhteensä lähes sata asukaspaikkaa. Anttila on lisäksi osakkaana Sotehotellit Oy:ssä. Hoitokodit ja hoivapalvelut eivät enää keskity ainoastaan muistisairaiden hoitoon.  

Vastuun siirtäminen on ollut osa armollisemmaksi oppimista

Hoiva-alan johtajana 20 vuotta palvelleella Anttilalla on selkeä näkemys siitä, mitä johtajuus hänen kohdallaan tarkoittaa. Hän kuvaa hoitoalan johtajuuden muutosta: 

– Aiemmin johtaja valvoi ja puuttui pieniinkin asioihin. Jos minä jäisin johtajana vahtimaan talon sisälle jokaista tekemistä, niin me putoaisimme tämän alan kehittymisen kelkasta. Tehtävänäni on pitää meidät mukana siinä, mitä tapahtuu toimintaympäristössä talon ulkopuolella. 

Anttila muistaa arvostaneensa aikoinaan työntekijänä esimiesten osoittamaa luottamusta ja organisoinnin vapautta. Siitä hän on ammentanut omia johtamisen periaatteitaan. 

– Meidän toimintamme ohjaavat laki ja yrityksen arvot. Niiden rajoissa työntekijällä on vapaus kehittää työtänsä. Kaikissa ratkaisuissa ei tarvitse olla minun nimmaria. 

Koen meidän onnistuneen, kun hoivakodissa tulee vastaan hymyileviä asukkaita. Onnistumisen iloa koen myös silloin, kun käyn keskusteluja työntekijöiden, asukkaina olevien ikäihmisten tai asukkaiden omaisten kanssa. 

taru anttila

Anttila on yrittämisen lisäksi mukana politiikassa. Hän pohtii, että tärkeimmät menestymisen ja onnistumisen hetket kumpuavat edelleen siitä, mistä kaikki aikoinaan alkoi: Ihmisten hyvinvoinnista.  

– Aiemmin halusin tehdä kaiken 110-prosenttisesti. Nyt ajattelen, että teen parhaani ja se riittää. 

Hevosharrastus toi Anttilalle tasapainoa

Vaativa ura ohjasi Anttilan takaisin rakkaan nuoruudenharrastuksen pariin. Hevosharrastuksesta löytyi vastapaino sosiaaliselle kanssakäymiselle. Jossain vaiheessa eteen tuli kuitenkin tilanne, jossa oli pohdittava harrastuksen jatkoa, sillä Anttilaa ei juuri kotona näkynyt. 

– Totesin miehelleni, että voin lopettaa tallilla käynnin. Hän sanoi heti, että et voi. Se ei ole vaihtoehto, sillä olen kuulemma tallilta tullessani aina hyvällä tuulella. 

Anttila ei luopunut tallilla käymisestä, mutta talli muutti perheen kotipihaan. Nyt hevosten luokse on lyhyt matka. 

– Teen edelleen paljon tallitöitä itse. Olen löytänyt ratkaisun moneen työasiaan puhdistaessani karsinoita, Anttila hymyilee. Työasiat eivät pysy poissa mielestä tallissakaan. 

– Yhteiskunnassa puhutaan paljon siitä, että työ ja vapaa-aika pitäisi erottaa. Yrittäjyys on valitsemani elämäntapa. Siinä ei ole mielestäni mitään pahaa, jos ajattelen työtäni vapaa-ajalla. Enemmän minua stressaisi miettiä, että minne toiselle puolelle maapalloa minun on matkustettava, jotta en mieti työasioita.

Lue myös artikkeli Averfinin perustajasta Jaana Hyttisestä: Hyvä johtajuus on toisten kunnioittamista